EtusivuSaunaMenuTilavuokraSikariYhteys
Menu
Sikari 2



Sikari

Sikari (esp. cigarro, periytyy mayakielen sanasta zicar) on tupakkatuote, joka on kääritty kuivatuista ja fermentoiduista tupakan lehdistä joko käsin tai koneella kiertämällä. Sikari koostuu ytimestä, sidoslehdestä ja päällyslehdestä. Sikarien polttaminen on länsimaissa perinteisesti yhdistetty henkilön korkeaan statukseen tai varallisuuteen.

Sikarien valmistus
Laatusikareiden valmistaminen on monivaiheinen ja työvaltainen prosessi, joka alusta loppuun vie useita vuosia. Sen vaiheita ovat:

• Tupakan kasvattaminen
• Tupakkalehtien poimiminen
• Tupakkalehtien kuivatus
• Tupakkalehtien fermentointi
• Tupakkalehtien lajittelu ja ikäännyttäminen
• Tupakkalehtien käärintä sikariksi
• Lajittelu ja pakkaaminen
• Vaiheiden yllä oleva kuvaus perustuu kuubalaiseen prosessiin.

Sikarien säilytys
Sikarit vaativat tasaiset olosuhteet säilyäkseen hyvinä. Säilytyspaikan tulee olla tasalämpöinen, noin 18–22 astetta, ja ilman suhteellisen kosteuden tulee olla 65–72 %. Humidori tarjoaa hyvät olosuhteet isoille sikareille. Niitä voidaan varastoida jopa vuosikymmeniä.
Hollantilaistyyppiset pikkusikarit on käsitelty erityisillä aineilla, joten ne eivät kuivu samalla tavalla kuin isot sikarit. Pikkusikarit
eivät tarvitse säilyäkseen humidoria, mutta niillekin on eduksi jos ne säilytetään noin 50 % suhteellisessa kosteudessa.

Polttaminen
Sikarin polttaminen on parhaimmillaan monimutkainen rituaali, jossa huomioidaan muun muassa seuraavia asioita:

• Sikarin valinta
• Sikarin leikkaaminen
• Sikarin sytyttäminen
• Polttamisaika- ja paikka
• Sikarin seuralaiset
• Sikarin savua ei poltettaessa vedetä keuhkoihin kuten savukkeita.

Sikarilaatikko ja sikarileikkuri
Käsintehdyt sikarit ovat käärintätavasta johtuen toisesta päästä (hattu) suljettuja. Tässä päässä on myös sikarivyö (etiketti, banderolli, band). Suljettu pää leikataan sikarileikkurilla. Päästä
leikataan noin kolme neljäsosaa halkaisijasta oleva pala pois. Jos päästä leikkaa liian pitkän palan, sikarin käärelehti alkaa purkaantua. Jos sikari vetää huonosti, aukkoa voi suurentaa polttamisen lomassa. Kookkaat sikarit voi leikkaamisen sijaan porata erityisellä
sikariporalla. Tekniikan etuna on se, ettei leikkuupintaan jäävää hienojakoista tupakkaa tule suuhun. Ennen sikarin sytyttämistä sikarivyö voidaan poistaa, mutta se ei ole
välttämätöntä. Sikari on sytytettävä tasaisesti koko alueeltaan hehkuvaksi. Sytytettäessä sikaria ei imetä, eikä pidetä suussa.

Sikaria pyöritellään kädessä ja pidetään liekkiä sytytettävän pään (jalka) alla siten, ettei liekki kosketa sikaria. Sikari voidaan sytyttää "torch"-tyyppisellä sikarisytyttimellä, kaasusytyttimellä, erityisellä sikaritikulla tai seetripuulastulla, muttei bensasytyttimellä, tavallisella rikkipäisellä tulitikulla tai
kynttilällä, sillä niistä voi aiheutua makuhaittoja sikariin.

Sikari voidaan sytyttää uudelleen, jos se pääsee polttamisen lomassa sammumaan. Jos sikari on vielä lämmin, tuhkat karistellaan pois ja
sytytetään uudelleen. Uudelleensytytys tapahtuu yhtä huolellisesti kuten ensimmäinenkin. Jos sammumisesta on jo useampi tunti tai päivä,
sikarin maku on yleensä kitkeröitynyt. Tällöin sikarista on hyvä katkaista sentti pari pois ja tehdä muutama "huuhtelupuhallus" eli
sytytettäessä sikarin läpi tulee puhaltaa muutamia kertoja, jolloin jalka leimahtaa liekkeihin.

Havannalainen sikarimainos vuodelta 1868
Poltettaessa sikaria tuhkan annetaan yleensä irrota itsestään. Tuhkan pituus kertoo myös sikarinkäärijän taidoista ja hyvissä sikareissa
tuhka voi olla hyvinkin pitkä ennen irtoamistaan.
Sikaria ei myöskään imetä yhtä nopeasti kuin savukkeita, vaan sikarille annetaan aikaa ja siitä otetaan imaisuja muutaman kerran minuutissa. Liian kovalla imemisellä sikarin lämpötila nousee liian korkeaksi ja sen maku kitkeröityy. Jos näin käy, parin minuutin odottelu palauttaa maun. Sikaria ei tarvitse polttaa loppuun asti. Siinä
vaiheessa on aika lopettaa, kun sormia polttelee tai maku ei enää miellytä. Sikarin loppuosan voi jättää tuhkakuppiin siinä vaiheessa kun itse haluaa. Sikaria ei tumpata, vaan tuhkakuppiin laitettuna se sammuu omia aikojaan.

Tumppaamalla sikarin saa aikaiseksi vain pahan
hajun. Sikarin polttaminen kestää tyypillisesti puolesta tunnista tuntiin. Suurempien sikareiden, kuten Churchillien ja Double Coronien polttamiseen saattaa aikaa kulua jopa kahdesta kolmeen tuntia. Sikaria poltettaessa ei
saa olla kiire. Sikarin kanssa voi nauttia juomaa. Sopivia juomia ovat premium tequilat,
konjakit, viskit, portviinit ja makeat drinkit.

Tunnetuimpia sikarimerkkejä
Havanalaisia sikareita
Havannalaissikareita pidetään korkeassa arvossa, joka perustuu niissä käytetyn tupakan ainutlaatuisiin ominaisuuksiin. Paras kuubalainen sikaritupakka on peräisin Kuuban länsiosassa sijaitsevalta Vuelta Abajon
alueelta Pinar del Rion provinssista. Alueen mikroilmasto ja maaperä selittänevät tupakan laadun. Lähes kaikki vientiin tarkoitetut merkit
tehdään yksinomaan tämän alueen tupakasta ja me valmistetaan nykyään joko täysin käsin tai täysin koneellisesti. Käsinkäärityt Totalmente
a mano sikarit, joiden sisus koostuu leikatusta lehdestä, esimerkiksi Jose L Piedra sekä Flor de Cano, valmistetaan eräänlaisen käärintämaton avulla. Laatikossa nämä sikarit ovat merkitty
"Totalmente a mano TC" tekstillä.

Sikariliike La Casa del Habano, Köln

Belinda
Bolí­var
Cohiba
Cuaba
Diplomaticos
El Rey del Mundo
Flor de Cano
Fonseca
Guantaramera – edullinen kuubalaissikari, jonka tupakka kuitenkaan ei ole peräisin Vuelta Abajosta.
Hoyo de Monterrey
H. Upmann
Jose L. Piedra
Juan Lopez
La Corona
La Gloria Cubana
Montecristo
Partagas
Por Larranaga
Punch
Quai D'Orsay
Quintero
Rafael Gonzales
Ramon Allones
Romeo y Julieta
San Cristobal de la Habana
Saint Luis Rey
Sancho Panza
Trininad
Vegas Robaina
Vegueros


Alaosa
BSD