Sikaria poltettaessa ei saa olla kiire
Sikarin polttaminen on parhaimmillaan hidas ja monimutkainen rituaali, jossa huomioidaan muun muassa sikarin valinta, sikarin leikkaaminen, sikarin sytyttäminen, polttamisaika- ja paikka sekä sikarin seuralaiset.
Poltettaessa sikaria tuhkan annetaan yleensä irrota itsestään. Tuhkan pituus kertoo myös sikarinkäärijän taidoista ja hyvissä sikareissa tuhka voi olla hyvinkin pitkä ennen irtoamistaan. Sikaria ei myöskään imetä yhtä nopeasti kuin savukkeita, vaan sikarille annetaan aikaa ja siitä otetaan imaisuja muutaman kerran minuutissa. Liian kovalla imemisellä sikarin lämpötila nousee liian korkeaksi ja sen maku kitkeröityy. Siinä vaiheessa on aika lopettaa, kun sormia polttelee tai maku ei enää miellytä.
Sikarin polttaminen kestää tyypillisesti puolesta tunnista tuntiin. Suurempien sikareiden, kuten Churchillien ja Double Coronien polttamiseen saattaa aikaa kulua jopa kahdesta kolmeen tuntia. Sikarin kanssa voi nauttia juomaa. Sopivia juomia ovat premiumlaatuiset tequilat, konjakit, viskit, portviinit ja makeat drinkit.
Tärkeintä on todella nauttia sikarista, tunnustella sen aromeja ja rentoutua.
Laatusikareiden valmistaminen on monivaiheinen prosessi
Sikarin valmistaminen alusta loppuun vie useita vuosia. Tupakkakasvin kasvattaminen vaatii oikeat olosuhteet, sekä eri osissa kasvavien lehtien suojaamista auringolta. Myöskään torjunta-aineita ei voi käyttää, vaan tuholaisia torjutaan luonnonmukaisesti.
Tupakan sadonkorjuu tehdään vaiheittain. Eri vaiheissa kerätyistä lehdistä käytetään eri nimityksiä, ja niillä on luonnollisesti myös erilaisia ominaisuuksia. Sadonkorjuun jälkeen tupakanlehdet kuivataan nipuissa kuivaamossa. Kuivuminen kestää nelisen viikkoa, jonka aikana niissä tapahtuu ketju kemiallisia muutoksia. Lehtien kuivuttua alkaa fermentointiprosessi, jonka aikana sikari saa ominaisen tumman värinsä. Fermentointi tehdään kahteen kertaan, joiden välissä lehdet lajitellaan huolellisesti.
Eri sikarien valmistamiseen tarvittavat lehtityypit valitaan kullekin sikarille ominaisen reseptin mukaisesti käärintää varten ja toimitetaan käärintäosastolle. Reseptit ovat huolellisesti varjeltuja liikesalaisuuksia.
Käsintehdyn sikarin eri tekovaiheista vastaavat eri työntekijät. Kaikkein eniten ammattitaitoa vaatii viimeinen vaihe eli käärelehden sitominen. Aluksi sitoja muotoilee täytteen lieriömäiseksi. Täytelehdet laskostetaan viuhkamaisesti limittäin, jotta niiden väliin jää savulle kulkuväylät sikarin päästä päähän. Seuraavaksi täytteen ympärille kiedotaan sidelehti. Näin saadut ”vikkelit” asetellaan puisiin muotteihin ja puristetaan tasamuotoisiksi sikareiksi. Sen jälkeen käärijä kietoo sikarin ympärille oikean kokoiseksi leikatun käärelehden niin, että lehden kärki on polttopäässä ja kanta imupäässä. Imupää suljetaan käärelehdestä leikatulla pienellä ”lakilla”, joka liimataan kiinni luonnonkumilla.
Käärityt sikarit kerätään käärijöiltä ja niiden laatu tarkistetaan useassa vaiheessa ja eri ominaisuuksien suhteen, kuten painon, muodon ja sikarin kovuuden suhteen. Myös sikarin veto testataan erityisellä testilaitteella. Laadukkaiksi todetut sikarit viedään lepäämään ja asettumaan 72 tunniksi viileähköön varastoon (16–18 astetta).
Sikarit toimitetaan lajittelijalle, joka luokittelee ne peitinlehden värin mukaan jopa yli 60 luokkaan. Sikarivyöt laitetaan paikalleen ja sikarit pakataan laatikoihinsa ja laatikot kuljetuspakkauksiin, joissa ne toimitetaan maahantuojille ja vähittäismyyntiin.
Sikarien säilytys
Sikarit vaativat tasaiset olosuhteet säilyäkseen hyvinä. Säilytyspaikan tulee olla tasalämpöinen, noin 18–22 astetta, ja ilman suhteellisen kosteuden tulee olla 65–72 %. Humidori tarjoaa hyvät olosuhteet isoille sikareille. Niitä voidaan varastoida jopa vuosikymmeniä.
Hollantilaistyyppiset pikkusikarit on käsitelty erityisillä aineilla, joten ne eivät kuivu samalla tavalla kuin isot sikarit.
Pikkusikarit eivät tarvitse säilyäkseen humidoria, mutta niillekin on eduksi jos ne säilytetään noin 50 % suhteellisessa kosteudessa.
